Käsityöt on jäissä, mutta muuten kyllä sattuu ja tapahtuu. Olin "ylityö" vapaalla 18-28.6 ja tietenkin vietin aikaa mökillä.
Juhannuksena olimme siellä mieheni, koiriemme ja hänen poikansa ja pojan kihlatun kanssa. Vietimme kaikin puolin sellaisen tyypillisen suomalaisen juhannuksen ja kosteeta oli!

Myös minun poikani tuli lauantaina saareen lapsineen. Lapset tietenkin uivat ja saunoivat ja hauskaa noilla tuntui olevan. Kuvia heistä tulee tänne sitten joskus, kun he palaavat Ateenasta, jonne he nyt ovat matkalla.

Keskiviikko iltana olivat kaikki muut lähteneet saaresta, paitsi minä ja koirat sinne jäi vielä muutamaksi päiväksi. Sitten soi puhetin! Ystavättäreni Tuija soitti ja kertoi, että hänen suunnitelmat on muuttunut ja hän on kotosalla. Minä pyysin häntä saareen tulemaan. EI tarvinnut houkutella eikä kahdesti pyytää. Tunnin kuluttua Tuija oli jo kylätalon rannassa, josta minä hänet hain saareen. Matkaa hänellä kuitenkin oli 65km, joten aika nopeasti pakkasi tavarat hän! Loppumatka 15km on soratietä.

Saunoimme, uimme ja paistoimme iltamakkarat, jotka on koirille illan kohokohta. Veimme pari verkko kaislikon reunaan ja sitten nukkumaan.

Aamulla klo 6 verkoille ja niissä olikin useita isoja ahvenia. Verkot ovat 45mm, joten ei nissä kovin pienet kalat pysy. Perkasimme ahvenet ja päätimme lähteä uistelemaan.  Busterilla uistellessa voi käyttää 6 vapaa, mutta varmuudeksi otin vain 5 mukaan, että eivät menisi siimat sekaisin.

Saimme heti n.300g ahvenen ja SITTEN iski joku ISO!

Tuija piti vapaa ja jarru huusi! Minä tarkistin jarrun ja vähän sitä kiristin. Sitten raivasin muut vavat pois, sillä Tuijan vapa oli reippaasti kaarella. Aika vaivattomasti kala tuli kelatessa lähemmäksi, eikä se edes rimpuillut. Arvailimme mikä se voisi olla, sillä kuha tulee yleensä aika syvällä ja hauki rimpuilee, mutta tämä tuli kuin "tukki".  Otin haavin ja jatkoin sen teleskooppivarren. Samalla huomasin, että kala kävi pinnassa. Sanoi Tuijalle: Se on lohi. Silloin meinasi Tuijaan iskeä paniikki, mutta minä sanoi, että kelaa vaan. Arvatkaa vaan oliko oma pulssi 200?

Tuija kelasi ja minä nappasin kalan haavilla veneeseen. Ja sitten alkoi tuulletus......

Tuija ja järvitaimen

Minä ja sama kala, joka painoi lähes 2kg

Tuija fileraa meidän hienoa saalista.

Mainittakoon vielä, että esim viimme kesänä emme saaneet yhtään taimenta tai lohta uistelemalla, joten aika harvinaista herkkua meidän kalavesillä!